keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Rooman kukkulat

I sette colli di Roma, septimontium, Rooman seitsemän kukkulaa: Aventino, Celio, Palatino, Capitolino (Campidoglio), Esquilino, Viminale ja Quirinale. Rooma on rakennettu seitsemälle kukkulalle tarinan mukaan. Palatino on se kukkula jolla Rooma perustettiin Romulus ja Remus tarinan mukaan. Romulusta ja Remusta pidetään Rooman perustajahahmoina.


Peter Paul Rubensin kaunis maalaus Lubercal-luolasta. Romulus ja Remus syntyivät Lubercal sudenluolassa, Palatinon kukkulalla. Romulusta pidetään Rooman ensimmäisenä kuninkaana. Rooma perustettiin 21. huhtikuuta vuonna 756 eaa. Lubercal luola on ihan oikeasti löydetty vuonna 2007.


Capitoliumin museossa on tämä patsas jossa susi imettää Romulusta ja Remusta. Pienempi versio tästä löytyy ulkona kaupungintalon nurkalla Campidogliolla.

Capanne protostoriche sul Palatino, nei pressi delle scalae Caci dove Plutarco racconta vi fosse la residenza di Romolo.[1]

Romuluksen asunnon rippeet Palatinolla, aivan kuten Plutarkos oli väittänyt. Romuluksen koti sijaitsi Scalae Caci'n varrella, antiikin aikaisten portaiden luona Palatinon lounaisessa nurkkauksessa. 

Caci/Cacus/Caco oli roomalaisen mytologian mukaan tultapuhaltava jättiläinen joka myös asui samalla alueella kuin Romulus. Caco oli Vulcanus jumalan poika. Cacolla oli tapana varastaa karjaa naapurikukkuloilta. Mutta Herkules lopulta tainnutti Caco hirviön ja sai hänet hengiltä. Roomalaiset pitivät Herkulesta jonkinlaisena miehuuden perikuvana.


Via del Pellegrinon kadun varrelta löytyy tämä kivilaatta joka oli merkkinä Pomeriumin rajasta

Roma quadrata, Rooman alkuperäinen keskusta, on keskusteltu aihe jonka sijainnista ei olla aivan varmoja. Plutarkos sanoi että Roma quadrata  sijaitsi Palatinolla. Joka tapauksessa se sijaitsi Pomeriumin alueella. Pomeriumilla tarkoitettiin varsinaista Roomaa,  pyhää kaupunkia. Alue sen ympärillä, ager, oli Rooman territoriumia, mutta ei Roomaa, vaan Rooman hallinnollista aluetta. Pomeriumin ympärillä ei ollut muuria. Eikä edes kaikki seitsemän kukukkulaakan sijainneet Pomeriumin alueella. Palataino sijaitsi Pomeriumissa mutta Capitolium ja Aventino eivät sijaineet.

Septimontium eli seitsemän kukkulaa oli roomalaisten uskonnollisten juhlallisuuksien nimi. Alkuperäiset uskonnolliset kukkulat olivat Oppius, Palatium, Velia, Fagutal, Cermalus,  Caelius ja Cispius. 



Tältä siis näytti Rooman persustamisen aikoihin. Kuten kuvasta näkyy niin Rooamssa oli muutamia järviäkin. 



Modernimmalla ajalla Rooman kukkuloihin luetaan Aventino, Celio, Capotolium, Esquilino, Palatino, Qurinale ja Viminale. Näitten lisäksi voidaan mukaan lukea vielä Janiculum, Pincio, Vatikaanin kukkula ja Velia.

File:Piranesi-17007.jpg

Capitoliumin kukkula 1700-luvulla

File:Tempio Divo Vespasiano Foro Romano.jpg

Tabularium, Caitioliumin (Spagna) kukkualla tai Campidogliolla, kuten roomalaiset tätä kukkulaa nimittävät. Tämä on kaupungintalo jossa kunnavaltuusto ja kunnan porimestari työskentelevät. Tämäkuva on otettu Foro Romanon rauniolalueen puolelta ja tässä näkee että uudempi kaupungintalo on rakenenttu vanhemman päälle. Pylväät Tabulariumin edustalla ovat Vespanianuksen temppelin raunioita.


Tämä nykyinen tabularium on peräisin vuodelta 78 eaa.

Capitoliumin kukkula tai Campidpglio on ehdottomasti Rooman keskeisin kukkula jolta on johdettu Roomaa ikuiset ajat. 

File:Campitelli - rupe Tarpea 1060740.JPG

Capitoliumin kukkulalla sijaitsee myös Tarpeian kallionkieleke, jolta syöstiin rikolliset alas varmaan kuolemaan. Kuva on otettu Piazza dell Consolazionen'lta jonne pääsee portaita Via Monte Tarpeo'a pitkin alas Campidogliolta. Aikaisemmin tätä kautta pääsi Foro Romanolle mutta nykyään ei enää pääse kulkemaan vapaasti alueen lävitse vaan on mentävä Via dei Imperialin sisäänkäyntien kautta. Siitä ei ole kovinkaan kauan aikaa kun Foro Rmanolle ei ollut sisäänpääsymaksua, joten siksi ei Foro Romanoa oltu suljettu aitauksilla, vaan pääsi aivan vapaasti kulkemaan sen lävitse. Se lyhensi kovasti matkaa jos oli asiaa Foro Romanon toiselle puolelle.

File:Aventino.jpg

Aventinon kukkula Teveren joelta päin nähtynä. Täällä olen aikaisemmin kirjoittanut Aventinosta.

File:David Roberts - Rome, View on the Tiber Looking Towards Mounts Palatine and Aventine.JPG

David Robertsin kuvaus noin vuonna 1863 Aventinolta Teveren rannalta. Takana häämöttää Campidoglio/ Kapitoliumin kukkula. Vain Circo Massimo, Circus Maximus on Palatinon ja Aventinon välisessä laaksossa. Aventinolla sijaisti useita esikristillisen ajan jumalien temppeleitä. Ensin muutti alempi roomalainen kasti asumaan kukkulalle, kunnes sinne alkoi muuttaa ylempää patriisikastia ja myöhemmin myös senaattoreja. Aventinolla oli myös muutamia kylpylöitä joista ei enää lel juuri mitään jäljellä. Nykyään Aventino on Rooman keskustan alueista yksi idyllisin ja rauhallisin. Täällä on useita  mielenkiintoisia kirkkoja ja muita kauniita rakennuksia joihin voi tutustua. Täällä sijaitsee myös Maltan Ritarikunnan päämaja.

File:Caelian Hill from Aventine Hill.jpg

Celion kukkula nähtynä Aventinolta. Tuossa edustalla sijaitsee Circo Maximuksen kenttä. Tämä alue on kappale kauneinta ja historiallisinta Roomaa. Vanhemmissa italialaisissa elokuvissa näkee tämän alueen usein. Olen monet kerrat istunut penkillä tällä Aventinon puolella ja nauttinut maisemasta Palatinon kukkulalle. Aivan mahtava paikka johon en ole vielä kyllästynyt.

File:Peracvestigi157515.jpg

Etienne Duperacin kuvaus Celion kukkulasta  noin vuonna 1575

Caelius tai Celio, kuten kukkulan nimi on nykyään, on kaunis ja rauhallinen kukkula, jolla ei juuri ole muuta kuin muutaiai kirkkoja ja luostareita  ja kaunista puistoa ja puutarhaa. Tälläkin kukkualla sijaitsi aikoinaan esikristillisen ajan temppeleitä ja pyhiä lehtoja.



Celion kukkualta näkee Colosseumin häämötävän puitten katveesta. Celio on yksi lempikukkuloistani  Aventinon ja "pikku-Aventinon" San Saba'n rinnalla. Celion kukkula on säilytetty semmoisenaan, eikä sinne ole ollut lupa rakentaa enää ammoisista ajoista lähtien. Ja hyvä niin. 


Claudian temppellin rauniot Celion kukkualla, Via Claudian varrella. Alueella on arkeologit tekemässä kaivauksiaan.

Celio - T del Divo Claudio contrafforti del convento 1260093.JPG

Claudian tempeli

1530RomaClivioScauro.jpg

Clivus Scauri kertoo myös ikivanhasta asutuksesta kukkualla. Tänne pääse käymään ja kulkemaan Via di Clico di Scauroa ja Via di San Paulo della Croce'ta pitkin. Tässä porttivalvissa on ovi josta pääsee  museoon Domus Romana al Celioon maan alle. 


Museo Case Romane del Celio  sijaistee kaariholvissa. Museossa on erinomainen mahdollisuus tutustua vanhoihin roomalaisiin asuinrakennuksiin. Vieressä sijaitsee kirkko nimeltä Santi Giovanni e Paulo.

File:Monti - via del Boschetto 1040006.JPG

Esquilinon kukkula

Oikeaastaan koko Esquilinon alue on ollut kumpuilevaa mäkistä aluetta ja on sitä vieläkin paikka paikoin. Esquilinossa useimmat kadut kulkevat mäessä ja portaita on useita.

File:Via de'Ciancaleoni, Rome.jpg

Via de'Ciangaleoni

File:Vecchia via Cavour.JPG

Via in Celci

File:Monti - via Panisperna 1040339.JPG

Via Panisperna

File:View from Palatine Hill 2011 6 edit.jpg

Foro Romano nähtynä Palatinon kukkulalta. Foro Romanoon, Colosseumiin ja Palatinolle myydän yhdistelmä lippuja. Lippu on voimassa pari vuorokautta ja se oikeuttaa menemään suoraan lippujonojen ohitse,joetn säästyy jonottamasta. Itse hekilökohtaisesti pidän erittäin paljon palatinosta. Colosseumissa en ede s
ole käynyt, enkä tule käymäänkään. Foro Romanon lävitse  olen kulkenut monet monet kerrat siihen aikaan kun sitä ei oltu suljettu aitauksiin, eikä sinne ollut sisäänpääsymaksua. 

File:View from Palatine Hill 2011 1.jpg

Palatinolta näkymä Celion kukkulalle


File:Palatino 2553.JPG

Palatinon korkein kohta on tuo kuvassa ylhäällä sijaisteva Giardini Farnese (Horti Farnesiani), Farnesen puutarha, josta on mukavat näköalat kaupungille. Minun vinkkini on että ottakaa evästä ja juotavaa mukaan Palatinolle ja kävelkää rauhassa Palatinolla, varatkaa puoli päivää aikaa Palatinolle. Ottakaa opaskirja ja kartta mukaan, mieluiten tuustukaa alueeseen jo etukäteen opaskirjan ja kartan avulla. Nauttikaa käynnistänne Palatinolla, istuskelkaa tai makailkaa rauhassa tässä rauhallisessa ja erittäin histrorilalisessa paikssa. Älkää jättäkö käymättä tuota Franesen puutarhaa.

Orti Farnesiani sul Palatino

 Kardinaali Farnesin puutraha aikoinaan, Horti Franesiani

Paavi Paulo III Franese antoi kardinaalin hatun pojan pojalle Alessandrolle kun poika oli vain viisitoista vanha. Alessandrosta kehkeytyi ajan kansa jesuuttiystävällinen henkilö joka rakennutti omilla varoillaan Il Gesu kirkon Roomaan. Farneseilla oli upea palatsi Pizza Franesella  johon Alessdandro keräsi taidetta. Hän eli kuten renessanssin ajalla elettiin, jolloin Rooman historia oli muodissa. Hänestä tuli elämäniloinen, nautinollinen ja optimistinen renessanssi
persoonallisuus. Alessandro osti suuren tontin Campo Vacciolta ja rakkennutti sinne kesäresidenssin. Il Vingola sai arvon toimia arkkitehtinä. 

Vieressä sijaisti myös Mattein suvun huvila ja kaksi luostaria Sant'Bonaventuran ja San Sebastianon. Molemmat luostarit sijaitsevat alueella vieläkin.

File:RomaPalatinoOrtiFarnesianiUccelliera.jpg

Horti Farnesiani

File:View from the Farnese Gardens, Rome (Camille Corot).jpg

Horti Farnesiani, Jean-Baptiste Camille Corot, maalaus vuodelta 1826

Quirinale,facciata esterna.JPG

Quirinalen kukkulalla sijaitsee Presidentin palatsi ja Italian Senaatti.











maanantai 25. toukokuuta 2015

Santa Maria del Rosario



Santa Maria del Rosario, rukousnauha Madonna

Tämä madonna ikooni on neljänneltä vuosisadalta ja se on italialaisen katollisen kirkon vanhin ikooni. Tässä ikoonissa ei Madonnalla ole Jeesuslasta sylissään vaan hän pitää käsiään rukousasennossa. Tradition mukaan tätä ikoonia pidetään evankelisti Luukkaan tekemänä. Paavi Sergius III sanoi että ikoonia ei ole kädet tehneet. Taidehistorioitsijat ajoittavat ikoonin 500-luvulle. Ikooni on siis bysanttilaista perua ja onnistunut säilymään ikonoklasmin kuvakiellolta. Ikooni  on restauroitu 60-luvulla ja samalla se tutkittiin modernein menetelmin ja se todettiin olevan neljänneltä vuosisadalta.

Keisari Leo III kielsi kuvien palvonna vuonna 730. Monet munkit, nunnat ja käsityläsiet pakenivat Bysantista Italiaan ja he ottivat rakkaat ikooninsa mukaansa. Yksi pakolaisista oli nimeltään Temulus ja hän asettui Celion kukkulan alapuolelle kreikkalisten pakolaismunkkien luostariin asumaan ja toi tämän ikoonin sinne tullessaan. Luostarin kirkko sai nimekseen Santa Maria in Tempuli.  Kirkko sijaitsee melkein prikulleen vastapäätä Caracallan kylpylän sisäännkäyntiä.



Santa Maria in Tempuli 

Myöhemmin muutti luostariin dominikaaninunnia mutta heidän oli muutettava pois luostarisra lähellä sijaistevaan San Siston luosatriin. He ottivat ikoonin mukaansa. San Sisto Vecchion luosatri ja sen sen kirkko ovat vieläkin jäljellä siinä saman kadun varrella. Heillä on mukava luostariasuntolakin.

Dominikaaninunnat muuttivat pian uuteen isonpaan luostariin Monte Marion kukkualle Rooman pohjoisosiin. Ikooni vietiin sinne ja siellä se on vieläkin. Pyhiinvaeltajat kulkevat koko matkan Vatikkanista ylös Santa Maria in Rosarion kirkkoon ja luostariin tämän ikoonin takia. Matkaa tulee noin 1,5 km. Ensin Via Leone IV:ää pitkin Largo Trionfale'lle ja siitä Via Trionfale'ta pitkin ylös kirkon luokse. Alkuun seo n yhtä suoraa, mutta myöhemmin katu kapenee huomattavasti. Tie kapenee ja alkaa nousta melko jyrkästi ylös kuukuuaa kohti, Tie on myös erittäin mutkainen ja siellä saa kukea henkensä kaupalla. Jos lähtee jotain toista tietä pitkin niin matkaa tulee helposti paljon enempi. 

Kadut ovat tällä alueella mutkaisia eikä täällä kulje bussejakaan kovin tiheään. Kirkon luokse ei kulje lainkaan bussia. lLähin bussipysäkki on bussin 913 pysäkki Via Medaglie d'Oro'lla, pysäkillä Toto Livio. Siitä sitten on kierrettävä hieman jotta päsee Via Trionfalolle. Trionfalon puleinen pääportti  on usein lukossa mutta voihan sitä yrittää soittaa porttikelloa. Luostari sijaitsee sens ijaan siellä ylenpänä, samalla puolella kuin bussipyäskkikin, Via Alberto Cadlolon puolella ja siinä vasemmalla puolen torin ja luostarin välissä kulee hyvin kapea kuja. Kujaa pitkin pääsee luostarin taakse. Kujan portti on avoinna silloin kun kirkko on avoinna.


Täältä kujan päästä löytyy myös kirkon sisäänpääsy ja isot mahtavat portaat jotka nousevat Via Trionfalen puolelta ylös. Luultavasti tuo pääportti pidetään usein miten lukossa koska Via Trionfale on todella kapea ja mutkaine tie joten kävelijöitä ei mielellään houkutella kulkemaan sitä katua. Via Alberto Cadlolon katu sijaitsee siis mäen päällä kirkon ja luostarin länsipuolella ja se on rauhallinen ja turvallinen katu.


7. lokakuuta juhlitaan Madonnaa kirkossa

Ikooni sijaitsee pääattarin vasemalla puolella ja se on erittäin vahvojen kaltereiden takana. Sunnuntaisin kello 10.30-12.30 on mahdollista nähdä Madonnan kasvot. Messu alkaa kello 11.00. Hieman ennen messua nunnat sytyttävät valon jotta jokainen voi nähdä Madonnan valaistut kasvot. 



Sen kapean kujan varrella jota sitten on palattava takasin löytyy tämä paperista tehty Madonnan kuva luostarin muurissa. Kuvan alla on reikä johon voi laittaa lahjoituksen, jos haluaa. Useissa roomalaisssa kirkoissa ja luostareissa on tuonlainen offerta luukku.

Esterno

Santa Maria in Tempulo, Via Valle delle Camene, Celion kaupunginosassa

Kirkko kuului Monasterium Tempuli nimiselle luostarille. Luostari hajosi saraseenien hyökkäksessä vuonna 806. Rippeet siitä on  muurin  takana, vatapäätä kirkkoa.

Kreikkalaiset pakolaiset perustivat luostarin ja rakensivat kirkon ja se  on vanhin Sant'Agatalle pyhitetyistä kirkoista. Luostarissa asui benediktiini nunnia kahdennelletoista vuosisadalle saakka. Nunnat pakotettiin muuttamaan lähellä sijaitsevaan San Sisto Vacchion luostariin. Nunnat veivät luostarista mennessään Madonna Rosarion ikoonin. 

Luostarin kirkosta tuli sittemmin yksityisasunto, myöhemmin lato 1900-luvulle saakka. Sen jälkeen luostarin kirkkoon laitettiin pystyyn taidenäyttely, kunnes Rooman porimestari Rutelli päätti että kirkkoa voidaan käyttää siviivihkimisiin.

Kirkon pitäisi olla avoinna joka päivä, paitsi ei maanantaisin kello 9.00-12.00 ja 17.00-9.00 ja sunnuntaisin kello 9.00-12.00. Ainahan sitä voi kysyä henkilökunnalta ohimennessään, jos kiinnostaa. Kunnalla on muitakin siviili vihkimiskirkkoja ja paikkoja. Yhteydet kuntaan täällä.


Tämä alue on aivan ihana ja rauhallinen. Nautin kävellä täällä.


Entinen kirkkosali odottaa vihkiparia ja vieraita. Jos haluaa vihkiytyä tässä ensteissä vanhassa kirkossa niin voi otata yhetyttä Rooman kuntaan. he hoitavta siviivihkimisen mutta voi varautua että siitä joutuu maksamaan jonkin verran. Ei se varmasti maksa hirmuisa summia, sitä en usko.




Santa Maria del Rosaario a Monte Matio, Monte Mario, Via Trionfale  176



Santa Maria in Rosario a Monte Mario, Via Trionfale 175

Historioitsija, filologi ja roomalainen runoilija Gian Vittorio Rossi kävi koulunsa jesuuttien koulussa Collegio Romanossa. Hän oli hyvä laltinan kielessä. Hänen isänsä yritti pakottaa hänet asiajajan virkaan, mutta hän otti sihteerin paikan kardinaali Andrea Peretti Monalton luona. 

Kun kardinaali kuoli niin Rossi vetäytyi pieneen taloon Gianicolon kukkualle, jossa hän kokontui yhdessä  intellektuellien kavereittensa kanssa. Porukaan kuului Alessandro Tassoni, Leone Allacci, Gabriel Naude ja Fabio Chigi, josta myöehmmin tuli paavi Aleksanteri VII. 

Se oli Gian Vittorio Rossi joka rakennutti tänne Trionfaleen pienen kappelin ja laitatti viinipuutarhan kappelin ympärille. Kappelia hän kutsui nimellä Santa Maria del Rosario e delle febbre, jossa febbre tarkoitti kuumetta joka oli siihen aikaan useaalla, jotka sairastivat malariaa. 

Rossin kuoltua lankesi kappeli ja viinipuutarha San Onofrio al Gianicolon hieronymiittimunkeille, jotka kuuluivat pyhälle Hieronymokselle perutettuun uskonnolliseen sääntökuntaan. He perustivat luostarin kappelin viereen. Samaan aikaan alettiin rakentamaan myös kirkkoa. Mutta jotain meni pieleen. Hieronyymiveljekset jättivät luostarinsa. Silloinen paavi antoi luostarin dominikaaneille, joilla oli luostari San Marcon kirkon yhteydessä Firenzessä. Kirkko vihittiin köyttöön vuonna 1726.

1800-luvulla tuli Napoleonin sotilaat ja asettuivat asumaan luostariin joten dominkaanit saivat lähteä. Sen jälkeen luostari seisoi tyhjiltään 1800-luvun lopulle saakka. Sinä aikaan rakenenttiin Via Trionfalen tie kulkemaan aivan kirkon portaiden edestä. Siitä sysytä oli pakko rakentaa suojamuuri kirkon portaiden eteen. Unkarilaen säveltäjä Franz Liszt saapui Rooman ja hän asettui asumaan luostariin viideksi vuodeksi.

Luostarin sai kunta omakseen, mutta kirkon piti dominikaanit hallussaan. He rakensivat toki uuden kirkon itselleen Pratin alueelle.  San Sisto Vecchion luostarissa Celimontanssa oli dominikanni nunnat menettäneet luostarinsa ja he asuvat täällä luostarissa vieläkin. napoleon yrittiin karkoitata kaiik nunnat ka munkit Roomasta mutta ei onnistunut siinä kovin hyvin. San Sisto Vecchion luostarin perusti iste San Domenico. Nunnilla oli mukaan tämä ikooni ja useita reliikkejä, joiden joukossa oli myös Pyhän Dominikaanuksen reliikkit,jotak nyy sijaistevat Madonan ikoonin vieerssä. Katollinen kirkko nimittää tätä krikkoa nimellä Chiesa rettroia, pappilan kirkko, vaikka täällä ei asu ainoatakaan pappia.

Tässä on se kuja jota pitkin pääsee kirkkoon Via Alberto Cadlolon puolelta. Tämä kuja lähtee heti luostarin jälkeen ja kiertää luostarin takaa kirkon luokse. Luostari kiertää kirkon ympäri niin että vain kirkon julkisuvu jää paljaaksi, Via Trionfale'lle päin.

Santa Maria del Rosario



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sant'Antonio da Padova in all'Esquilino


Sant'Antonio da Padua/ Sant'Antoni al Laterano,
 Via Merulanan ja Via Labicanan risteyksessä

Kirkko on avoinna: 
arkisin kello 7.30-12.00 ja 16.30-19.00
sununtaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30-12.00 ja 17.30-19.00

Messu:
arkisin kello 7.00, 8.00, 9.00 ja 18.00
sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30, 10.00, 11.30 ja 18.00

Kirkon kupeessa sijaitsee pieni fransiskaani luostariyhteiskunta nimeltä Sant'Antonio.

Tämä kirkon julkisivu viehättää minua kovasti. En vaan osaa sanoa että miksi. Kun kävelee pitkin Via Merulanaa niin kirkkoa on ensin vaikea huomata, jos ei tiedä että se sijaitsee jyrkkien portaiden yläpäässä. Via Merulanan katu  ei ehkä ole se suosituin katu Roomassa, sen melko vilkakssat liikenteestä johtuen. Minun mielestä se on ihana katu kävellä syksymmälä kun puitten lehdet ovta alkaanet karista. Katua reunustaa ikivanhat korkeat puistolehmukset. Kirkon kohdalla on aina pakko pysähtyä. Tämä kirkko ei ole mitenkään maailman upeimpia kirkkoja mutta silti sen ulkonäkö jotenkin vaan imponeeraa. Nuo kaksoiportaat ja vesitibuli ovat hieno keksintö arkkitehdiltä.

Kirkko kuuluu fransiskaanien sääntökunnalle. Kirkon vieressä vasemmalla puolella sijaitsee fransiskaaniyliopisto Antonianum, joka avattiin vuonna 1887, mutta se sai akateemiset oikeutensa vasta vuonna 1938. Täällä voi siis opiskella teologiaa, filosofiaa ja vaikka Canonisen oikeuden tohtoriksi saakka. Canoninsen oikeuden tohtori, doctore in diritto Canonico, on siis korkein akateeminen arvo roomalaiskatollisessa kirkossa. Kanooninen oikeus tarkoittaa sääntöjä katollisessa, otrodoksiessa ja anglikaanisessa kirkossa ja krikkojen välillä. Kanoonit ovat kirkolliskokousten laatimat säännöt ja lait.

Vuonna 2005 lähtien on yliopistossa voinut opiskella argeologiaa ja eksegetiikkaa, siis pyhien tekstien tulkintaa. Nämä aineet on sisällistetty telologiseen tiedekuntaan nimellä Studium Biblicum Fransiscanum.

Antonianum.jpg

Antonianumin sisäpiha



 Pyhä Antonius ja Jeesuslapsi

Antonius Padovalainen syntyi Portugalissa Lissabonissa vuonna 1195 ja kuoli Padovassa vuonna 1231. Hän aloitti kolunkäyntinsä augustiniiläispappien koulutuksssa Lissabonissa mutta muutti kymmenen vuotta myöhemmin opiskelemaan franskiinaijärjestön koluun. Fransiskus Assisilainen oli juuri silloin perustanut Fransikaanijärjestön. Antonius matkusti paljon ja saarnasi jopa Marokossa ja Sisiliassa kristinoppia. Lopulta hän joutui Bolognaan ja opetti siellä yliopistossa. Hän toimi myös fransikaanisääntökunnan paikallisjohtajana. 


Fransiskaanisääntökunnalla oli pääpaikka Roomassa Aracoelilla, jossa heillä oli luostarikin. Mutta kun Vittorio Emanuele I monumenttia alettiin rakentamaan muuttivat fransiskaanit tänne Via Merulanan varteen. 

Luca Carmini toimi tämän kirkon arkkitehtinä ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1887. Luca Carmini oli roomalisen arkkitehti joka 1800-luvulla. Hän suunniitteli useita kirkkoja niin Roomassa kuin ulkomaillakin. Kirkon julkiviu ja luostari pihinen ovat upeita mutta kirkkosalin arkkitehtuuri ei ole oikein onnitunut. Mutta makunsa kullakin...