lauantai 31. tammikuuta 2015

Via Portuense


File:Estradas consulares.svg

File:Roma-ponterotto01.jpg

Ponte Rotton sillan rauniot sijaitsevat Isola Tiberina saaren ja Ponte Palatinon välissä, Teveren joessa. Tältä sillalta läksi alunperin Via Portuensis, tai Via Portuense kuten se nykyään on nimeltään. Sillalla on ollut latinakielinen nimikin, Pons Aemelius. Silta on toiselta vuosisadalta eaa. Sillan raunot löytää Forum Boariumin lähettyviltä, Trasteverestä. Via Portuensis rakennettiin keisari Claudiuksen ajalla myötäilemään Teveren jokea, sen pohjoista rantaa. Tie johti Teveren joen suulle, varsinaiseen satamaan.

Keisari Konstantinus rakennutti uuden tien, Via Ostiensin, joka myös kulki kohti merta Teveren joen eteläiselle puolelle. Via Ostiensin päätyi Ostia Anticaan, Rooman vasrinaiseen satamaan meren äärellä Teveren joen suulla. Käytännössä alettiin kulkemaan yhtä tietä Ostiaan päin ja toista Ostiasta Roomaan päin. Via Portuense kulkee aivan samaa reittiä vielä tänäkin päivänä. Tie alkaa Porta Portesesta ja päätyy Fiumicinon kuntaan. 

Fiumicinossa sijaitsee Rooman suurin lentokenttä, Aeroporto di Fiumicino/Aeroporto Leonardo da Vinci


Porta Portuensin tai  Porta Portese, on kaupunginoprtti Juniculumin, Gianicolon, muurissa. Portti on rakennettu vasta 1600-luvulla kun Ripa Granden satama-aluetta uuskorjattiin ja muokattiin uuteen maalliin. Ripa Grande oli toiminut Rooman satamana siihen aikaan kun Tevereä pitkin vielä pääsi ainakin Ripa Grandeen saakka. Toisen satma Tevren rannalla Rooman kohdalla sijaisti pohjoisenpana Via Rippettan kohdalla.

File:Roma.Porta Portese incisione.jpg

Giuseppe Vasin kuvaus Porta Portesesta 1700-luvulla

File:Piranesi-16053.jpg

Giovanni Battista Piranesin kuvaus Ripa Grandesta 1700-luvulta. Nykyään Ripa Granden kohdalla Teveren varressa rantakadun nimi on Lungotevere Ripa.


Via Portuense 240, Helena Serrano



Via Portuense on 25 kilometeriä pitkä tie Rooamsta Fiumicinon kunnantalon edustalle. Aivan merkillinen rakennus tämä kunnantalo.


torstai 29. tammikuuta 2015

Trinitarit/Pyhän kolminaisuuden järjestö



Quintus Septimius Florens Tertullianus 
Syntyi  Karthagossa vuonna 160 ja kuoli Karthagossa vuonna 225

Mistään muusta aiheesta ei olla ehkä väitelty kristillisten kirkkokuntien piireissä yhtä paljon kuin kolminaisuusopista. Tertullianus oli hän joka käsitteli kolminaisuusoppia ensimmäisenä. Quintus Septimius Florens Tertullius  syntyi vuonna 160 jaa ja kuoli vuonna 225 Kartagossa Tunisiassa. Hän oli berberi juuriltaan ja erittäin oppinut mies joka oli teologi, kirkkoisä ja kirjailija. Hän oli jopa ensimmäinen joka ylipäätään kirjoitti latinaksi ja häntä pidetäänkin latinan kielen kirjallisena isänä. Se oli Tertullius joka keksi nimitykset trinitas ja sacramentum, sekä useita muita latinalaisia kristillisä käsitteitä. Hän oli yhtä mieltä monesta seikasta Ireaneuksen, ranskalaisen piispan kanssa.


Sankt Irenaeus

Pyhä Irenaeus
 Syntyi Smyrnassa vuonna 130 ja kuoli Lugdumissa (Lyon) Ranskassa vuonna 122

Irenaeus oli ranskalainen, Lyonissa asuva piispa, joka kuoli marttyyrikuoleman ja hänestä tehtiin pyhimys. Irenaeus oli myös kirkonisä ja hän oli mukana valitsemassa evankeliumeja Raamattuun. Tartullianus ja Iremaeus olivat yhtä mieltä varsinkin naisten osuudesta kirkollisessa toiminnassa. 


Klemens Alkesandrialainen  
Syntyi Ateenassa vuonna 150, kuoli Aleksandriassa vuonna 215

Klemens Aleksandrialainen eli samoihin aikoihin Tertullianuksen ja Irenaeuksen kanssa. Hän oli eri mieltä herrojen kanssa naisten osallistumisesta. Klemens Aleksandrialainen oli myös kirkonisä ja ehkä kaikista arvosteutui näistä kolmesta. Klemes vetosi siihen että Pauluksellakin oli vaimo mutta että Paulus jättii vaimonsa kotiin kun hän läksi matkoilleen lähettiläänä. Klemens kuitenkin sanoi että vaimot toimivat diakoneina naiskollektiiveissa, jottei niihin paikkoihin miesten tarvinnut mennä. Siis Klemeksen mielestä naisilla oli tärkeä roolinsa ja tehtävänsä kristilllisessä kirkossa.


Kuvassa keisari Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokouksessa mukana olleet kirkonisät pitelevät käsissään Nikean uskontunnustusta. Nikean kirkolliskokous oli ensimmäinen kaikista kirkolliskokouksista ja se pidettiin Nikeassa vuonna 325. Keisari Konstantinus oli kutsunut kaikki kristityt piispat (1800) kokoukseen mukaan mutta loppujen lopuksi siellä oli vain 318 piispaa.

Jo Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 pantiin areolaisuus pannaan. Areolaisuus oli kristinuskon oppisuuntaus antiikin ajalla. Aerolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen kuten katollinen kirkko teki. Nikean kirkolliskokouksen aikoihin ei vielä ollut käsitystä pyhästä hengestä lainkaan, vaan sitä käsiteltiin vasta vuonna 391 pidetyssä Konstantinopelin kirkolliskokouksessa. Siellä päätettiin että Jumaluudessa on kolme persoonaa, yksi täydellisyys, yksi Jumala.


ConcilioNicea SanNicolas Myra.jpg

Tämä kallisarvoinen freskomaalaus esittää Nikean kirkolliskokousta. Tämän freskomaalusken voi nähdä Demressä, Tuskissa, noin satakilometriä Antalyasta.

Piispa Pyhä Nicolaus Myrnasta oli mukana kirkolliskokouksessa. Häntähän pidetään joulupukin esikuvana.


The first Ecumenical Council - Google Art Project.jpg

Tämä kuvaus Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta löytyy Hagia Sofian kirkosta Istanbulista. Kirkolliskokous pidettiin Nikeassa siitä syystä että Konstantinus Suuri  kutsui piispat kokoukseen ja valitsi kokoontumispaikan. Hän itse asui Istanbulissa, silloisessa Konstatinopelissa. 

Nikea sijaitsee Turkissa ja on nykyään nimeltään Iznik. Se ei sijaitse kovinkaan pitkällä Istanbulista. Nikeassa pidettiin toinenkin kirkolliskokous vuonna 787. Nikea oli oma keisarikuntansa 1200-luvulla kunnes turkkilaiset valloittivat sen. Käymisen arvoinen historiallinen paikka.


Nikean kirkolliskokous: keisari Konstantinus Suuri, kirkonisät ja piispat ympärillään, tallaa Areioksen alleen.

Suurin osa kristillisistä uskontosuuntauksista hyväksyy nykyään käsitteen trinità, Jumalan kolminaisuus. Mutta tulkinnat eroavat vieläkin jonkin verran. Esimerkiksi latinalainen kirkko ja kreikkalainen tulkitsevat hieman omalla tavallaan trinità käsityksen. Katollisessa kirkossa perustettiin jopa oma institutio joka korostaa Trinità käsitystä. Järjestön nimi on Ordine della Santissima Trinità jonka käytössä oleva kutsumanimi on Trinitari. Ortodoksiessa kirkossa on hyvin paljon ikooneja jotka kuvaavat tätä kolmiyhtenäisyyttä. 

San Giovanni di Maltha ja San Felice di Valois matkustivat Roomaan vuonna 1198 pyytämään paavi Innocentius III:lta lupaa perustaa trinitari järjestö, jonka nimeksi he olivat valinneet Ordo sanctissimae Trinitatis de redemptione Captivorum. Ensimmäinen järjestön luostari sijaitsi Ranskassa Le Ferte-Milon nimisessä kylässä. Paavi antoi luvan ja järjestö perustettiin vuonna 1217. Paavi antoi myös luvan perustaa Roomaankin trinitariluostrain, San Tommaso in Formis, Celion kaupunginosassa, Via di San Paulo della Croce 10. 

Trinitari järjestön päätehtävä oli vapauttaa ja pelastaa muslimimaissa olevat kristityt orjat. Nykyään heidän pääsääntöinen tehtävänsä on vapauttaa  ns "schiavi negri", tummaihoiset orjat ja antaa heille koulutus, vapauttaa väärin tuomitut henkilöt vankiloista, ja pitää huoli vankien perheistä.

Tämä oli ristiretkien aikaa, joten kristittyjä orjia oli paljon vapautettavaksi. Luultavasti noin 900 000 orjaa Trinitarit onnistuivat vapauttamaan. Järjestö levisi samoihin aikoihin moniin maihin ja 1500-luvulla oli Euroopassa jo noin 800 trinitariluostaria ja sen jälkeen järjestö levisi myös Afrikkaan, Aasiaan ja Amerikkaan. 

Trinitarijärjestöä on yritetty useammankin kerran reformoida. Nykyisessa modernissa maailmassa on luostareilla ollut suuria vaikeuksia pärjätä taloudellisesti.

Täällä olen aikaisemmin kirjoittanut  samasta aiheesta.


Trinita dei Montin kirkko












 Espanjalaisten trinitarikirkko Roomassa




















Santa Santissima Trinità a Villa Chigi, Triesten kaupunginosa




San Tommaso di Canterbury, Via dei Monserrato 45


Triniatri järjestö reformoitui ja järjestö aloitti  uudessa muodossaan toimintansa vuonna 1984. Uusi järjestö on ottanut erikoistehtäväkseen huolehtia vangeista ja vankien puolesta. Vapauttaa  heidät joiden luullaan tulleen väärin tuomituiksi.



San Carlino, Via del Quirinale 23








tiistai 27. tammikuuta 2015

Santo Stefano di Sessanio

Santo Stefano di Sessanio

 Ooooh, vita bella! sanon minä vaan...


Junalla L'Aquila'aan joka sijaitsee Romasta itään, ja sieltä Collemaggion bussiterminaalista  paikallisbussilla lopun matkaa. Omalla autolla L'Aquila'aan ja siitä SS 5 tietä ensin, sitten SS 153 tietä ja Navellista SS 17 tietä Santo Stefano di Sessanioon. Roomasta Aquila'aan on noin 100 kilometriä mutta siitä sitten onkin kapeita kiemuraisia teitä ylös Apenniineille  ja lähelle sen korkeimpia vuoria Gran Sasson alueella. Tämä alue on todella korkealla merenpinnasta ja täällä maa tärisee melkein yhtenään, jota sentään ei useinkaan edes huomaa. Täällä likkuu myös karhuja, susia, ja isoja villikissoja.

Berget sett från Campo Imperatore

Santo Stefano di Sessanio sijaitsee 1251 metriä merenpinnan yläpuolella, ylhäällä Apenninien vuorilla. Täällä asuu vakituisesti noin sata henkilöä mutta aika ajoittain täällä on lomalaisia, niin kesällä kuin talvellakin. Kesällä tänne voi paeta kuumia Rooman helteitä. Yöpymismahdollisuuksia löytyy.

Santo Stefano di Sessanion ja sen luonto ja muut pikkukylät ovat kappale kauneinta Italiaa. Mahtava kokemus.

Santo Strefano di Sessanio sijaitsee upealla kansallispuistoaleella nimeltä Gran Sasso. Gran Sasso on Italian korkein vuorenhuippu, 2912 metriä korkea, jossa on ikuinen  lumi ja jää. Gran Sasso oikeastaan käsittää neljä melkein yhtä korkeaa vuorenhuippua. Itse kansallispuistolaue on hyvin laaja, 150 000 hehtaaria. Puistoalue sijaitsee viiden provinssiin alueella ja puistoalue koostuu 44 kunnasta. Alueen kylät ovat toinen toistaan ihanampia ja kodikkaampia, joissa varsinkin kesäaikaan on paljon siedettävänpää oleskella kuin kuumassa ja kosteassa Roomassa. Alue toki sijaitsee "blogialueeni" ulkopuolella mutta en malta olla kertomatta tästä ihanasta "mansikkapaikastani".






Voisinpa melkein väittää että Santo Stefano di Sessanio on kaunein kylä koko alueella. Kylä on päässyt Italian kauneimpien kylien listallekin. Täällä ei asu kuin reilut sata henkeä vakituisesti. Täällä on niin sienalaiset Piccolominit kuin firenzeläiset Medicit huseeranneet ja juuri Medicin vallan aikana Santo Stefano di Sessanio eli kukoistusaikaansa. 1700-luvlla kylä joutui Napolin kuninkaan alaisuuteen, kunnes Italia yhdistyi ja Santo Stefano di Sessaniosta tuli oma itsenäinen kuntansa. Vuonna 2009 maanjäristys hajoitti jonkin verraan kylää, mutta se on ihmeen hyvssä kunnossa siltikin. 

Lähistöllä sijaistevat piente keskiaikaiset kylät Calasio, Castel del Monte ja Ofena ovat myös tutustumisen arvoisia paikkauntia.



Linssi

Elokuun 2-3 päivä vietetään Pyhän Stefanoksen merkkipäivää juhlien. Sen jälkeen jatkuu "kesänviettoperinteet kylässä" ja syyskussa pidetään linssijuhlat jolloin syödään luonnollisestikin paikallisia linssiruokia. Kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset ja turistit ovat mukana juhlinnassa.  Linssijuhlat ovat todella mukavat ja hyvin tyypiilliset italialaiset juhlat. 

Linssit kasvaa erittäin hyvin näissä maisemissa. Täällä kasvaneet linssit eivät edes tarvitse liotusta. Linssinviljely alkoi paikallisesta luostarista. Linssejä toki viljellään naapurikylissäkin. 



Linssisoppaa ja kuivunutta leipää. Kuivuneet leivät on vähän kaikkialla Italiassa tapana laittaa juuri soppiin.




Leirintäalue  Ristocamping Gran Sasso sijaitsee parisataa metriä alenpana, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.



Santo Stefano di Sessanio

Santo Stefano di Sessanio

Santo Stefano di Sessanio

Santo Stefano di Sessanio

Santo Stefano di Sessanio

Altri tempi...

Santo Stefano di Sessanio from the distance

Event Horizon


Santo Stefano di Sessanio 10.jpg

Santo Stefano di Sessanio 13.jpg



Santo Stefano di Sessanio 08.jpg

Santo Stefano di Sessanio 05.jpg



Sleeping in a stable

Yöpymispaikkoja on useita alueella. Tämä kuvasssa oleva on nimeltään Locanda Sotto gli Archi, Via Principe Umberto.

Our loggia

Door and flowers

typical buildings




Campo Imperatoren ruohotasangon kaakkoisella puolella sijaitsee nämä edellä mainitsemani keskiaikaiset kylät ja myös Santo Stefano di Sessanio. Tasanko on 27 kilometriä pitkä ja 8 kilometriä leveä.



Korkein vuorenhuippu on Corno Grande, 2912 metriä korkea, jonka kupeessa sijaitsee Euroopan eteläisin jäätikkö, Il Calderone. Campo Imperatoren kupeessa sijaitsee Italian vanhin laskettelualue joka rakennettiin vuonna 1920. Yksi hiihtokeskuksen hotelleista on entien Mussolinin ajan vankila. Vuoren itäpuolella kulkee pitkä merkattu hiihtolatu joka kulkee kauniiseen Castel del Monteen. Roomasta tänne laskettelurinteille on noin 132 kilometriä.



S Stefano di Sessanio 03(RaBoe).JPG