perjantai 19. joulukuuta 2014

Alfredo e Ada



Alfredo e Ada, Via Banchi Nuovi 14



Tämä trattoria on erittäin hyvä esimerkki tyypillisestä roomalaisesta ravintolasta. Tällaisessa ravintolassa ei kilpailla erikoisilla gourmetruokalajeilla vaan täällä keskitytään ruuanlaittoon perinteisten tapojen ja tottumusten mukaan. Ruokailu tällaisessa ravintolassa on kuin ennen vanhaan ja lukaalikin on kuin ennen vanhaan. Kaikki on niin kuin ne on aina ollut, mikä vaikuttaa varsinkin roomalaisten viihtyvyyteen. Omistaja päättä mitä ruokaa kunakin päivänä vieraille tarjotaan. Emäntä/omistaja on hän joka määrää missä mennään ja millä ehdoilla. Emäntä osaa kyllä pitää huolen jokaisesta vieraastaan ja kun vieras astuu sisään tällaiseen hostariaan niin hänet otetaan vastaan ikään kuin juuri häntä on odotettu jo kauan aikaa saapuvaksi. Tervetuloa!

Italialaiset ja etenkin roomalaiset rakastavat suorastaan syödä kaikkia sian elimiä mitä siasta ja lehmästäkin vaan saa irti ja valmistaa niistä osista kulinaarsia herkkuja. 

Italialainen ruuanalito on hyvin yksinkertaista ja ruoka-aineet valitaan aina erittäin harkiten ja huolella. Ruuan valmistuksessa käytetään hyvin vähän lisukkeita. Ruokia ei myöskään sekoiteta eikä tarjoilla samassa annoksessa vaan erikseen ja syödään erikseen.



Tyypillisissä roomalaisissa ravintoloissa on tunnelma kuin saapuisi jonkun perheen kotiin. Ja siltä tuntuu kun astuu Alfredo e Adaan sisälle. Alfredo on jo kuollut mutta Ada jatkaa trattorian pitoa siskonsa  ja apualistytön kanssa. Taitaa siellä olla myös joskus Adan jo keksi-ikäinen poikakin mukana. He valmistavat ruuan kotitekoisin keinoin, samalla tavalla kuin miljoonat italialaiset naiset ovat joka sukuplvessa valmistanut. Se ei vaadi isoa keittiötä eikä vaadi paljon työkalujakaan. Usein minimaalisen kokoisessa keittiössä yksinkertaisilla työkaluilla  luodaan makuelämyksiä joihin on sukupolvesta toiseen totuttu.

Signora Ada on aivan ihastuttava vanhempi rouva joka aina tervehtii ystävällisesti kaikkia vieraitaan. Kuten Roomassa yleensäkin jokainen oteaan vastaan ikään kuin häntä olisi odotettu jo kauan ja nyt sitten saavuttuaan saa kaiken huomion. Ada saattaa tervehtiä meitä harmaahapsisia vanhempia naisiakin sanomalla iloisesti chiao bambola, hei kaunokainen tai söpöläinen.



Pöydät katetaan paperiliinoilla kuten tyypillisissä roomalaisissa hostarioissa on usein tapana. Lasku kirjoitetaan paperin palalle. Signora Ada ei anna vieraiden päättää mitä he syövät vaan sinä olet Adan vieras ja Ada pättää mikä juuri tänä päivänä on päivän ruokalaji. Jälkiruuaksi usein miten saa Ciambelline piparkakkuja viinin kera. 


Ciambelline

Ciambelline  on tyypillinen roomalainen leivonnainen joka tunnetaan myös ympäri koko Lazion. Ciambelline tehdään tähteistä, ihan kuin moni muukin italialainen ruoka on syntynyt. Viinin tähteet, sokeri, hiiva ja vehnäjauho ovat tavallisimmat ainekset, mutta jotkut tekevät maitoon, maustavat  aniksella, vaniljalla jne. Taikinasta tehdään pieniä munkkirinkelin tai donitsin mallisia rinkejä, joiden toinen puoli vain pyöritellään sokerissa  ennen kuin ne paistetaan noin 15 minuuttia uunissa. Jotkut paistavat jopa paistinpannulla. Ciambellinet "dopataan" sitten syötäessä talon tarjoaaman viiniin. Monella roomalaisella ja laziolaisella rouvallakin on omalta äidiltä peritty Ciambelline resepti ja näin perinne jatkuu sukupolvesta toiseen. Ada on melko varmasti perinyt Ciambellinen reseptrin omalta äidiltään.






Tuossa alimmalla hyllyllä seisoo Signora Adan Ciambelline peltilaatikko, josta hän jakaa vieraille Ciambellinejä jälkiruuaksi.

Tuo peltilaatikko on Rooman kuuluisimmasta Ciprianin piparileipomosta, joka sijaitsee Esquilinon kuapunginosassa, Via Carlo Botta 21/23. Adan Ciambellinet voivat tulla nykyään leipomostakin, sillä Ada ja hänen siskonsa alkavat olla jo iäkkäitä. Ada ja hänen miehensä Alfredo avasivat tämän trattorian jo vuonna 1946. Alferdon  valokuva roikkuu trattorian seinällä, luonnollisestikin.


Tällaisia perinteisiä roomalaisia ruokalajeja on trippa, lehmänmahalaukku, makkara papujen kanssa, kanapoika oliivien kera, vasikanleikerullat, sisäelinpata papujen kera, bucatini all'amatriciana, spagettia, oliviöljyn ja valkosipulin ja peperoncinin kera ... 



Ada'lla ei ole viinilistaa vaan täällä tarjoillaan kaikille samaa viiniä joka tulee Casteli Romanon alueelta. Viininasiantuntijoiden ei kannata vaivautua arvostelemaan viiniä, sillä tämä on ihan tavallien ja halpa pöytäviini, jota useimmat Roomassa  juovat päivällisen kanssa. Mitenkään erikosien hyvää se ei ole, kuulema, mutta ruoka painuu alas näilläkin viineillä ja näihin on jo totuttu Rooamssa. Ada tarjoaa aina pullon Aqua di Nepin vettä jonka avulla voi laimentaa viiniään. Aqua di Nepin lähdevesi on tavallisin juomavesi Roomassa ja sen lähde sijaitsee etruskien mailla Rooman pohjoisosssa, Viterbon provinsiissa.

  

Vitella con Picelli, vasikanlihaa, sipulia ja herneitä, erittäin tyypillinen roomalainen ruokalaji.


Pastaa tomaattikastikkeen ja pecorinojuuston kera, aina alkupalaksi (primo). Pasta all'Amatriciana on tyypillisin roomalienn pastaruoka. Amatriciana on oikeastaan rietiläien ruokalaji, tulee Amatricestä, mutta roomalaiset omivat sen jo kauan sitten. Tästä ruokalajsita löytyy erilaisa variantetja mutta useimmissa roomalaisissa ravintoloissa on Amatriciana listalla.




Tämä trattoria on saanut täydet pinnat arvosteluissa. Täysosuma. Moni kertoo ettei Alfredo e Adasta halua edes  lähteä pois sillä niin kodikas paikka tämä on.

Filetti di Baccala ja Suppli romana


La Filetteria/Filetti di Baccala/Dar Filettaro/Filettaro di Santa Barbara, (rakkaalla lapsella on monta nimeä),
  Largo dei Librari/Regola

Friteerattua turskaa ja Puntarelle salaattia vettä ja viini, siinä se. Kokemus on taivaallinen jos vaan ylipäätään on turskan ystävä. Mutta italialaiset ovat, varsinkin roomalaiset. Roomalaisilla ei ole kalaa tarpaaksi omasta takaa joten he ostavat suuret määrät turskaa Norjasta. Italia on se maa joka ehdottomasti ostaa eniten turskaa Norjasta. Italia on oikein turskan suurkuluttajamaa.


Tyypillinen ruoka-annos fileerattua turskaa, Puntarelle salaattia ja viiniä ja vettä, ja kori tuoretta leipää. Hinta noin 5€. tosi halpa.


Largo dei Librari on pieni tori Via dei Gibbonaron varrella. Tuo kirkko Santa Barbara dei Librai on antanut torille nimen. Helteisinä kesäiltoina tämä tori on aivan ihanttelline paikka nauttia päivällistä, eikä tässä edes autotkaan pärrää. Tuatsall näkyy myös Yohurteria, josta saa erilasia jugurttituotteita jotka myös virkistävt helteisnä kesäpäivinä. Täällä saa myös ranskalaisia ohuita pannareita, crepes, ihanien päällysten kanssa.


Santa Barbara dei Librai

Tämä kirkko on kuten jo nimikin kertoo kirjakapuppiaiden  oma kirkko. Pyhä Brabara on kirjakauppiaiden suojeluspyhimys. Kirkko on hyvin pieni mutta rauhallein paikka levähtää. Avoinan kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00.


Filetti di baccala on pieni ns un buco, "reikä seinässä", mutta torille on laitettu pöytiä ja tuoleja.




Cikoriasalattia jota kutsutaan puntarelle salaatiksi on myös roomalaisten suurin salaattiiherkku, melkein jokapäiväinen ruuanlisuke.

Tämä filetteria, jossa saa avin fileerattua turksaa puntarella salalttia, leipää, viiniä ja vettä sijaistee aivan Rooman keksutassa, Largo dei Librarilla, joka on oikeastaan vaan tori Via dei Giubbonarin varrella, Regolan kaupunginosassa.

Filetteria on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei sunnuntaisin siinä kello 7.00 lähtien ilta 23.00 saakka. Täällä niin kuin monissa muissakin reikä seinässä pakoissa ei ole viinilistoja vaan viini tulee hanasta ja on melko varmasti kotoisin castelli Romanosta kuten melkein kaikki ns ruokaviinit Roomassa. Ateria maksaa siinä 5 € ja siihen sisältyy turskan lisäksi, Puntarelle salaattia, tuoretta leipää, voita, talon viiniä ja vettä.







Fileerattuja turskan paloja osaa kaiketi kuka vaan friteerata ja ainahan sitä voi ostaa valmista pakasettuna, vaikka ei se ole yhtä hyvää kuin tämä tuore friterattu Baccala Rooamssa. Roomalaiset antavat fileeraustaikinan hapattua ja sakeentua parikin tuntia huoneen lämmössä. Se on tehty kareksita vehnäjauhoista, vettä ja ripaus suolaa.


Baccala tulee Norjasta kapakalana ja se on liotettava ensin ennen kuin sitä voi käyttää. Reseptin mukaan liotetaan noin kaksi vuorokautta. Cikoriasalaatti onkin sitten monelle varmasti outo. 

Tässä sen resepti:



Cikoriaa, josta Puntarelle romana salaatti valmistetaan, saa Roomasta torilta tai mercatosta valmiiksi silputtuna ja vedessä liotettuna. Se helpottaakin jo paljon ja aikaahan siinä ainakin voittaa jos ostaa se valmiiksi sitruuna vedessä liotettuna.

Pieni varoitus kaikielle jotka ei puhu sujuvaa italiaa. Varsinkin iltaisin joissakin paikoissa kahviloissa, ravintoloissa ja jopa kioskeissa ja myymälöissä yritetään pimittää turistiressuja tai ulkomaankieliä puhuvia. Joten kannattaa olla tarkka mitä laskutetaan ja heti tarkistaa kuitti ja valittaa jos lasku ei pidä paikkaansa. Tämä varoitus ei koske vain tätä ruokapaikkaa vaan kaikkia ylipäätään. Itsekin joudun tämän pimityksen kohteeksi aika usein, koska en puhu niin kehuttavan hvää italiaa, vaan käytän usen englantia apuna. Olen tarkka  ja huomautan heti jos huomaan virheellisyyksiä. Jos esimerkiksi maksan 20 -euron setelillä ja lasku on alle 10 euroa niin usein yritetään pimittää niin että annetaan takaisin ikäänkuin olisin maksanut 10 euron setelillä. 


Suppli romana/Suppli telefono, eräänlainen  friteerattu riisipallo

Nimi suppli tulee ranskakielestä surprice, joka tarkoitata yllästystä. Suppli on tyypilinen roomalainen pikaruoka. Se valmistetaan keitetystä puuroriisistä johon sekoitetaan kananpoikaa (keitettyä tai grillattua pieninä paloina), mutta paistettu jauhelihakin kelpaa hätätilassa. Kun tämä on jäähtynyt niin siihen sekoitetaan kananmunaa, raastettua vahvaa parmesanoa,  ripaus suolaa ja mustaapippuria. Tästä taikinasta sitten pyöritellään pitkulaisen muotoisia pullia joiden sisälle pannaan mozzarellaa, supplit pyöritellään vispatussa kananmunassa ja  korppujauhoissa ja friteerataan.

Alunperin tämä ruokalaji sai alkunsa siitä että roomalaiset rouvat halusivat keksiä risoton tähteille jotain käyttöä. Joten jos sattuu olemaan risoton tähteitä niin silloin kannattaa kokeilla valmistaa tähteistä  näitä  suppleja. Hyvin monet italialaiset ruokalajit ovat syntyneet tähteistä, pizza esimerkiksi ja risottokin sen puoleen monesti valmistetaan edellisen päivän tähteistä. Tulevat ehdottomasti maukkaimpia kun ne tehdään risotosta.





maanantai 15. joulukuuta 2014

Sora Margherita




Kuvassa jonotetaan lounaalle. Kuten kuvastakin näkee ei Sora Margheritan hostarialla ole edes nimeä oven yläpuolella.

Sora Margherita, Piazza delle Cinque Scole 30

 Lounas kello 12.30-15.00
Päivällinen kello 20.00-22.30 
 Tiistaisin ja torstaisin ei päivällistä
 Talviaikaan suljettu maanantaisin ja kesäaikaan suljettu lauantaisin ja sunnuntaisin

Lounas maksaa siinä 18-25 €. Päivällinen hieman enempi siinä 30 €  ja sisältää salaatin, viinin, leipäkorin ja vesipullon sekä jälkiruuankin. Pastaa eturuuaksi ja jokin liharuoka pääruuaksi. Täällä voi syödä vain pääruuan (secondi), jos niin haluaa, tai pastaruuan kastikkeen kera, jolloin hinta laskee huomattavasti.

Marraskuun puolessa välissä käppäilin näillä nurkilla ja söin lounaan tässä aivan ihanassa ruokalassa. Sora Margherita ei ole mitenkään kauneudella pilattu paikka mutta kotoisuudessa se lyö laudalta monen muun ruokapaikan Roomassa. Ennen kaikkea täällä saa todellakin erittäin hyvää kotitekoista ruokaa. Jopa pastatkin tehdään aamupäivällä käsin.

Tämä on oikeastaan juutalainen ravintola ja sijaitsee Rooman ghetton sydämessä. Roomalaiset ovat kuitenkin omineet paljon juutalaisten ruokalajeista omikseen joten monet ruokalajit täällä ovat niin juutalaisia kuin roomalaisiakin, eikä siitä kiistellä eikä riidellä. Tämä ei kuitenkaan ole koscher ruokapaikka, vaikka sianlihaa ei tästä lukaalista löydy sillä Sora Margheritahan sijaitsee aivan keskellä juutalaista ghettoa. Tänne on varattava pöytä päivällistä varten ja saavuttava ajallaan. Lounaalle saa jonottaa, joten kannattaa olla ajoissa jo ennen kuin Sora Margherita aukaisee ovensa. Tämä on erittäin suosittu paikka jossa suurin osa asiakkaista on kanta-asiakkaita.


Ennen kaikkea friteeratut ruokalajit ovat roomalaiset omineet juutalaisilta ja Cusina romana vilisee friteerattuja herkkuja. Ruokalajien kuningas on luonnollisestikin Carciofo alla Giudia, joka valmistetaan tyypillisestä roomalaiseta artisokkalajikkeesta, cimaroli. Tyypillisessä roomalaisessa artisokassa on selvä aukko ylinpänä.

Roomalaisten artisokat kasvavat Ladispolissa ja Vitebossa ja sesonki alkaa maaliskuun alusta. Roomalainen artisokka on pyöreämpi, pehmeämpi ja suurempi kuin sisilialaiset tai sardinialaiset lajikkeet. Aivan lähellä Sora Margheritaa sijaitsee Da Giggetto niminen juutalainen koscher ravintola jonka artisokat ovat ehkä sittenkin Rooman maukkaimmat, ken ties. Da Gigghetto on kuulu aidosta kapakalastaan, vaikka nykyään ei  ole mitenkään erikoista löytää norjalaista kapakalaa Roomasta.

Niin juutalainen kuin roomalainenkin ruoka tehdään parhaansa mukaan hyvin yksinkertaisista mutta korkealaatuisista aineksista ja hyvin vähillä mausteilla. Roomalaiset käyttävät  esimerkiksi paljon anjovista mausteena. Valkosipuli kuuluu myös perusmausteisiin. Persija ja mangoldi ovat hyvin yleisiä.


Santa Maria del Pianton kirkko tässä vieressä on avoinna joka päivä kello 12.00-13.00 ja sunnuntaisn ja pyhäpäivinä ekllo 10.00 12.00. Kirkosta pitää huolta L'Associazione Italia Solidale.

Mitään tämän tyypillisenpää roomalaista ravintolaa, tai oikeastaan tämä on hostaria, saa hakea Roomasta. Alunperin tässä myytiin viiniä ja tarjoiltiin päivän pastaruoka samalla. Kirkon pappi söi tässä hostariassa pasta-annoksensa joka päivä. Eräänä päivänä hän avasi sakristian seinän, joka on nykyään osa ravintolaa.  

Nykyään hostarian omistaa kulttuurijärjestö ja he vaalivat tämän ruokapaikan perinteitä tarkaan. Lucia Ziroli toimii kokkina ja hänen miehensä Mauro, joka on taiteilija, maalaa päivän ruokalistan ja kirjoittaa sen käsin paperille. Pöytäliinatkin täällä on paperista.

Minun mieliruokani on esimerkiksi jauhelihalla täyttetty Zuccini tai spagetti valkosipulin, oliivöljyn ja chilin kanssa, jonka nimi on puhekielessä ajo e ojo e peperoncino (valkosipulia, oliiviöljyä ja chliä). Minulla on tapana kotona puristaa hieman sitruunamehua joukkoon pannulle ja tietysti parmesanoa päälle.

Tämä on juuri sellainen hostaria jonne roomalaiset itse mielellään meneveät syömään. Tämä on yhtä paljon kokemus kuin ruokailupaikka. Roomalaiset, ja sen puoleen pariisilaisetkin, istuvat mielellään pitkissä pöydissä ja melkein sylikkäin. Me suomalaiset ehkä voidaan saada ahtaan paikan kammo näin ahtaissa paikoissa joissa melukin on melkoinen aika ajoittain. 

Turistitkin löytävät nykyään tänne, kiitos internetin. Helpoiten tänne löytää Via Arenulalta, Arenula Cairolin raitiovaunupysäkin kohdalta Via di Santa Maria De Calderaria pitkin. Saman kujan varrella, lähenpänä raitiovaunupysäkkiä, sijaitsee aivan erinomainen hotelli nimeltä Hotelli Arenula. Parenpaa sijaintia saa yöpymispaikaksi etsiä.


Sora Margherita kun se on suljettu


Sora Margherita kun se on avoinna



Sora Margheritan edustalla sijaitsee tori, Piazza delle Cinque Scole, joka on aina tipaten täynnä parkkeerattuja autoja ja moottoripyöriä. Tämä kaunis suihkulähde torin keskellä jää autojen joukkoon. Cinque Scole tarkoittaa viittä koulua ja siinä torin reunalla sijaitseekin ainakin yksi  iso juutalainen koulu. Koulun ikkunat ovat usein avoinna ja huuto koulusaleissa on aivan päätä huumaava. Täysin käsittämätöntä että koululaiset saavat huutaa ja pitää sellaista meteliä. 


Santa Maria del Pianton kirkon  pääalttari


Se on tämän Madonna, Madonna del Pianton takia, kun kirkon ovet pidetään visusti lukossa. Tämä Madonna ikooni sijaitsi aikaisemmin Portico di Ottavia'ssa. Vuonna 1546 huomattiin että Madonna itkee ja nähtiin oikein kyyneleiden valuvan. Madonnan ikooni kannettiin kirkkoon nimeltä Santissimo Salvatore de Caccabariis, joka  se luultavasti seisoi keskiajalla juuri tämän Madonna del Pianton kirkon paikalla. Kirkko kuului veljeskunnalle jonka nimi oli Santa Maria del Pianto. Pianto tässä tarkoittaa itkumuuria.


Kovasti keksiaikainen tämä rakennus on...



Baccala, friteerattua turskaa


 Isoja lihapullia ja mangoldia, Polpette alla romana


Puntarelle salaatti on tehty sikoriasta ja päällä on muussattua anjovista, viinietikkaa, valkosipulia, suolaa ja oliviöljyä


Straccetti, sinappikaalia eli ruccolaa päällä. Ruccolaa  kutsutaan Roomassa nimellä rughetta.


Trippa alla romana ja Puntarelle salaatti

Trippa valmistetaan lehmän vatsalaukusta. En ole vielä pystynyt sitä maistamaan. Panee vastaan...



Rooman paras artisokka artisokkasesongin aikaan







Signora Sora Lella valmistaa tässä tyypillisen roomalaisen ruokalajin Trippa alla romana. Sora Lella ei enää elä mutta hänen omistamansa ja hänen nimeä kantava ravintola sijaistee Isola Tiberinan saarella. Tämä YouTube video on melko varmasti tehty Sora Lellan omassa ravintolassa. Sora Lella oli hyvin tunnettu henkilö Roomassa.

Sora Margherita hostarian omistaja, Margherita Tomassini,  jäi eläkkeelle vuonna 2000.



maanantai 10. marraskuuta 2014

San Lorenzo in Panisperna




San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

San Lorenzo in Panisperna

Via Panispernan katu kulkee Montin kaupunginosan halki, Santa Maria Maggioren basilikalta Largo Magnanapolille läpi Montin kaupunginosan. Tämä on yksi suorimmista ja viihtyisimmistä reiteistä Terminiltä Piazza Venezialle. San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukulalla sisäminsiteriön kanssa. Siitä lähete kaunis puiden varjostama Via Milanon katu joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Avoinna vain messujen ajan arkisin kello 7.45 ja 18.00
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä  messu kello 11.00 ja 18.00

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennttu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari sen sijaan rakennttiin vasta kolmannellavuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1500-luvulla jolloin kikko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.


Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimisestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin kuin maalaismaisemaa. 




Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla, suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta aj ajkoi rahat sitten köyhille. Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaistee  kaunis ikivanha sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.

Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellsiuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkain ei yhtä promeaksi vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.


San Lorenzo/Pyhä Laurentinus, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali. 

San Lorenzoa pidetään kokkien, palomiesten ja diakoonien suojeluspyhimyksenä. Diakooni katolsiessa krikossa tarkoittaa nykyään suurinpiiretin seremoniamestaria joka aina seisoo seremonioiden aikan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt  katolisessa krikossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkitymistä ja panosta tehtäviin.





Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.

Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.


Fra Angelico: Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinen kappelissa/
Cappella Niccolina, on tämä kaunis maalaus. Sen on maalannut  suuri mestari, munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angelico.



Fra Angelico: Pyhä Laurentinus jakaa varoja köyhille




Fra Angelico: Tässä Pyhä Laurentinus köyhien kanssa keisarin Valerianuksen edessä.


Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita piktin pääsee kirkkoon ja  luostarin pihalle.


Kirkon kauniisti veistetty ovi


Pyhän Birgitan kappeli

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaa joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se kai on Pyhän Birgitan luostarissa Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainnessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.

Fil: Martyre de Saint-Laurent par Pasquale Cati av Jesi.JPG

Pääalttarin maalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta

Alltaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589 
Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.

Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille. Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhietty Pyhälle Birgitalle.
Luostarin piha

Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkkua, pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa suu nuoria tyttöjä jotka on vanehmmat syrjineet kun he ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua nunnalusotareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.
Fil: Mosaikmarinmålning Musei Capitolini AntCom32359.jpg

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.